Paikan päälle saavuttua menin Pian kanssa yhtämatkaa heidän asunnollensa. Kahviteltiin ja juteltiin niitä näitä. Oli ihanaa päästä puhumaan suomea pidemmän aikaa ja puhuinkin heidät varmaan pyörryksiin.. Päivän päämääränä ei kuitenkaan ollut pelkästään kahvi-/teekupin äärellä keskustelu vaan Düsseldorfin perinteiset joulumarkkinat.
Joulumarkkinat sijaitsivat pienen kävelymatkan päässä ja kävelimme sinne Königsallee'ta pitkin. Katu on täynnä kauppoja, rikkaille tai ökyrikkaille ihmisille. Tunsin itseni niin rahvaaksi, kun tallustelin arkivaatteissa ja kauppojen ovella seisoskeli vartijat puvuissa ja kaupoissa shoppailevat ihmiset oikein huokuivat äveriäisyyttä. Joidenkin kauppojen ovet oli lukittu ja sisällä oleva vartija katsoi, että päästääkö halukasta asiakasta sisään vai ei. Arviointiperustetta on hankala sanoa, ehkä pukeutuminen, ehkä naama, ehkä se, että asiakas vilauttaa American Expressiä todistaakseen varautensa.. Köyhällä on halvat huvit kun tällaisia arvelee. :D
 |
| Köningsallee'n sillat |
Joulukojuja oli ympäri kaupunkia, mutta markkinoiden "sydämessä" oli kojujen lisäksi maailmanpyörä johon menin Piian ja hänen poikansa kanssa. Maailmanpyörä meni neljä kierrosta ja sieltä näki hienosti Düsseldorfin aluetta.
 |
| Pariisin terrori-iskujen uhrien muistoksi maailmanpyörä oli Ranskan lipun väreissä. |
 |
| Maailmanpyörästä sisältä. |
Maailmanpyörästä tultuamme mentiin eräälle kojulle ostamaan saksalaista glögiä, Glühweinia. Alkuun kun juoma oli tietysti kuumaa niin alkoholi haisi erittäin voimakkaasti ja ajattelin, että miltäköhän tää mahtaa maistua jos haju on tällainen, mutta maku olikin itseasiassa oikein hyvä ja aika samantapainen suomalaisen glögin kanssa. Tosin Suomessa juon glögin useimmiten alkoholittomana versiona.
 |
| Pääsin testaamaan myös toista saksalaista joulumarkkinaruokaa, Reibekuchenia. Perunasipuli -lettuja, joita dipataan omenahilloon. Outo yhdistelmä, mutta oli hyvää :) |
Joulumarkkinat nähtyämme käveltiin takaisin perheen asunnolle ja join taas kupin teetä telkkaria katsoessa. Myöhemmin Pia ajoi mut takaisin Esseniin.
Sunnuntaina 22.11 lähdettiin heti aamusta Andrean kanssa ajamaan kohti Münsteriä ja hänen ystävänsä 50v syntymäpäiviä. Jälleen kerran, mut oli vaan hyvää hyvyyttä kutsuttu synttärijuhliin ja mut otettiin vastaan ihan samoin kuin muut vieraat, jotka olivat kuitenkin enemmän tai vähemmän ystäviä päivänsankarille. Kuvia en ottanut, koska lahopäänä unohdin kameran Kolpinghausille..
Olin iloinen, että edes muutama vieras puhui englantia ja juttelinkin pitkät pätkät englanniksi yhden Briteissä opiskelleen miehen kanssa. Muiden kanssa keskustellessa jouduin käyttämään Andrean tulkkausapua, mutta onnistui se niinkin. Tarjolla oli ensin leipiä erilaisilla täytteillä ja myöhemmin leivonnaisia ja muita makeita.
Sunnuntaiaamuna oli jo hieman tukkoinen ja tuntui, että flunssa pukkaa päälle. Andrea oli myös kipeenä ja sehän tarttui sitten muhun. Sunnuntai-iltana olin kuumeessa ja kurkku kipeenä.
Maanantaina oli tarkoitus lähteä tutustumaan Henkeliin Düsseldorfiin, mutta niin järkyttävässä olossa sinne meneminen olis ollut silkkaa typeryyttä. Samoin tiistaina oli suunnitelma mennä kouluun, mutta jätin senkin välistä parantuakseni.
Sairaskertomukset on kovin tylsää luettavaa, joten viimeisestä viikosta ei ole ihan valtavasti kerrottavaa, mutta muutamasta päivästä haluan vielä kirjoittaa hieman tarkemmin ja onhan tässä vielä pari päivää matkaa jäljellä. Stay tuned!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaan liittyvä kommentointi on sallittua ja toivottuakin.