Erot Saksa vs. Suomi

Huh, aika menee todella nopeasti. Huomenna tulee kaksi viikkoa siitä, kun istuin koneessa matkalla tänne. Samana iltana tapasin toiset suomalaiset ja heidän kanssaan on tullut vietettyä paljon aikaa. Heidän lentonsa lähti eilen (lauantaina) kohti Suomea, joten nyt ei ole enää yksinäisen illan pakopaikkaa tai porukkaa, jonka kanssa pyöriä kaupungilla. Toisaalta vähän ikävää, mutta toisaalta ihan hyvä vaan tutustua myös uusiin ihmisiin ja olla itsenäinen. Olen itse asiassa jo sopinut tapaamisen Saksassa asuvan suomalaisen perhetuttavan luokse niin tulee käytyä vähän muissakin kaupungeissa ja saa vaihdettua kuulumisiakin suomeksi.

Huomasin, kun olin kaksi päivää puhumatta suomea, että miten paljon sitä rakastaakaan omaa äidinkieltään. Saa ilmaistua itseään monipuolisesti eikä tarvitse koko ajan erityisesti miettiä miten joku asia sanotaan.

Sitten kuitenkin itse postauksen aiheeseen. Näin ensituntuman perusteella haluaisin kertoa eroista Suomen ja Saksan välillä. Olen hyvin pikkutarkka ihminen ja kiinnitän huomioita yksityiskohtiin, joten olen jo pistänyt merkille monia asioita. Ottakaa kuitenkin huomioon, että nämä ovat omia näkemyksiäni ja täällä kauemmin asunut tai ympäri Saksaa matkannut voi tietää asioista enemmän tai olla eri mieltä.

hintataso
Täällä on halpaa! Kaikki. Ostin kaksi toppia Newyorkerista, 2,95€/kpl. Ja ovat aivan hyvälaatuisia.
Ensimmäisen viikon aikana tutuksi tulleet valmissalaatit maksavat n. 2,30€. Nämä salaatit ovat aivan yhtä monipuolisia ja hyviä kuin Suomessa myytävät melkein 5€:n hintaiset Hetki-salaatit.
Sixpack 0,5l:n vesipulloja maksaa 65snt! Kallista täällä on, tai toisinsanoen Suomen hinnoissa pyörii ehkä julkinen liikenne, mutta siihenkin saa ostettua viikkolipun jos matkaa paljon.

ulkona syöminen 
Toisin kuin Suomessa, täällä melkein päivittäisiin tapoihin kuuluu syödä ulkona kavereiden tai esim. kumppanin kanssa. Enkä yhtään ihmettele miksi. Ravintoloita ja kuppiloita on jokaisessa kadunkulmassa ja hyvää, laadukasta ja kaiken lisäksi vielä edullistakin ruokaa löytyy joka puolelta kävelymatkan päästä. Ravintoloiden lisäksi leipomoita on hyvin tiheässä ja monet hakevatkin päivittäiset leivät ja leivonnaiset sieltä. Pakattujen leipien valikoima ei vaikuttanut järin hyvältä, mutta kyllähän sitä itsekin ostaa mielummin hyvää  tuoretta leipää kuin pakattua ja mahdollisesti säilöntäaineella kyllästettyä.

Hampurilaisravintola nimeltä Hans im glück. Voin suositella!

syömistottumukset
Saksalaiset käyttävät paljon sokeria. Musta tuntuu, että kaikki täällä on makeutettua ja monet juovat/syövät mielummin sokerisia tuotteita kuin sokeroimattomia tai happamia tuotteita. Kun kävin ekoja kertoja Rewessä (lähikauppa) niin oli vaikeuksia löytää maustamatonta jogurttia/luonnonjogurttia, kun taas sokerisia ja mitä kummallisimmilla mauilla maustettuja jogurtteja löytyy kymmeniä. Samoin kaikenlaiset vanukkaat ja juotavat jogurtit tuntuvat olevan täällä suosiossa.

ihmiset, käytöstavat, ystävällisyys ja vieraanvaraisuus
Ensinnäkin, kättely. Kättelen Mr.Wolffia ja toista työntekijää Thomasia aina kun tavataan aamulla ja jotenkin se on ihan luonnollista. Samoin kättelin muut firman työntekijät, kun he tulivat autoon, kun lähdettiin töihin (vaikka olin tavannut heidän jo aiemmin tällä viikolla). Ja uudelleen, kun vietiin heidät kotiin. Tosin silloin kätellään yleensä niin, että toinenkin käsi on mukana. Vaikea selittää, mutta ilmeisesti tavallinen tapa täällä.
Poskisuudelmia en ole onneksi osakseni vielä saanut, mutta ainakin tuttavien kesken saksalaiset harrastavat sitäkin. Ihmiset tuntuvat myös koskettavan toisia enemmän ja tulevat lähemmäs puhuessaan. Ensin ajattelin, että mitäs helvettiä tämä nyt on, kun taputetaan olkapäälle tai kosketaan kättä useamman kerran kun puhutaan. Ihmisten niin sanottu oma tila on myös pienempi täällä kuin Suomessa. Suomessa voidaan puhua toisille niin, ettei olla aivan naama kiinni naamassa, mutta täällä ihmiset tulevat todella lähelle. Meinaa tällaiset asiat hiukan ahdistaa suomimölliä, mutta maassa maan tavalla ja voi ihan hyvin olla, että kun palaan Suomeen niin ihmettelen, kun jutellessa seistään kahden metrin turvaetäisyydellä toisesta.

Ja vieraanvaraisuudesta. Kuten olen jo maininnutkin, niin Mr.Wolff on tarjonnut tähän mennessä syömiset missä ollaan käytykin. Thomas kysyy myös aina monesti, että haluaisinko juoda jotain, Andreasta puhumattakaan. Eilen hän kutsui mut asunnollensa, tarjosi illallista ja mahdollisuuden käyttää Wi-Fiään. Niin mukava ja epäitsekäs ihminen :)
Pääsin myös aiemmin tällä viikolla Andrean mukaan ryhmäliikuntatunnille, kun sanoin, että olisi kiva päästä harrastamaan jotain liikuntaa, ettei aivan toimettomana tarvitsisi olla. Ryhmäliikuntatunnin porukka kutsui mut mukaansa, kun menevät tulevalla viikolla porukalla syömään. Menen ilomielin mukaan, jos en ole silloin töissä. Tällaisesta ennakkoluulottomasta & ystävällisestä käyttäytymisestä me suomalaiset saataisiin ottaa vähän mallia!


kielitaito/- taidottomuus
Yritin ottaa selvää ennen matkaa, että minkäköhänlainen englanninkielen osaamisen taso täällä on. Saksassa asuvat suomalaiset sukulaiset ja tuttavat sanoivat, että isoissa kaupungeissa pärjää englannilla, mutta pienemmissä paikoissa ja vanhempien ihmisten kanssa voi tulla probleemeja jos ei osaa saksaa. Lähdin matkaan siis osaten tasan 'Danke' ja 'Bitte'. En mä vieläkään paljon osaa, mutta muutamia sanoja on tullut sanavarastoon lisää.
Hämmästyin kuitenkin siitä, että miten huonosti nuoretkin ihmiset puhuvat englantia. Kuten sanottu, ensimmäisen "työvuoron" pari Robin ei juuri puhunut englantia. Hän on kuitenkin vaan 3 vuotta mua vanhempi ja kouluja käynyt nuori ihminen. Hän ei ole ainut, vaan myös opiskelijat, joita tapasin koulussa, puhuivat huonosti englantia.
Töissä olen jo tottunut puhumaan yksinkertaisempaa englantia. Mr.Wolff pysyy hyvin kärryillä, kun puhun englantia, mutta Thomaksen kanssa meillä on edelleen hieman vaikeuksia ymmärtää toisiamme. Puhun usein liian nopeasti ja liian pitkiä lauseita, kun taas Thomas sekoittaa hän-pronominit (he/she, her/him) keskenään ja välillä sekaan tulee saksan sanoja, mutta loppujen lopuksi ainakin tähän mennessä ollaan ymmärretty toisiamme tavalla tai toisella :D Niin kuin olen jo aiemmin maininnutkin, Google-kääntäjä eli "Doctor Google" on kova juttu. 

avaimet, ovien avautuminen, valokatkaisijat
Tähän väliin tällainen pienen pieni huomio. Eli avaimet, ovet ja valokatkaisijat toimivat päinvastaiseen suuntaan kuin Suomessa, ainakin niissä paikoissa missä olen ollut. Ovien tai valokatkaisijoiden kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa, mutta avaimia käännän edelleen ensin väärään suuntaan. 

huumeet ja alkoholi 
Niin kuin ruokakin, myös alkoholi on täällä halpaa. Itse en ole sitä vielä ostanut, mutta hintoja olen katsellut ja onhan se halpaa. Ja helposti saatavilla. Alkoholia myydään kaupassa tasan niin kauan kuin kauppa on auki ja hyllyssä on mietojen oluiden lisäksi myös ihan tiukkaa viinaa. Baariin pääsee ilmeisesti helpolla ja juoma on sielläkin edullista Suomen hintoihin nähden. Huumeitakin kuulemma liikkuu suht. näkyvästi ja Munsterissa kun tein kierroksen puiston ympäri havaitsin seuraavaa:

Onhan näitä yhteiskunnan suojatteja Suomenkin kaupunkien kaduilla, mutta seuraava hetki pysäytti.

En tiedä mitä kyseinen narkkari itseensä pistää, mutta jotain kovaa ainetta kuitenkin. Ja ihan keskellä päivää puistossa ihmisten ilmoilla. Kävelin ohi n. 50metrin päästä eikä hän kavereineen kiinnittänyt mitään huomiota, vaikka pysähdyin ottamaan kuvan. Surullinen ja valitettava tilanne, mutta kertoo myös jotakin yhteiskunnan tilanteesta ja resursseista. Enpä oikein usko, että Suomessa pystyisi näin näkyvästi pistelemään itseään ilman, että korjattaisiin pian talteen. Sanokaa jos olen väärässä. Kyseinen puisto oli noin 80x100m ja siellä oli pikaisen arvioni mukaan 20-30 vastaavanlaista tapausta. :(

kaupungin siivottomuus
Laitapuolen kulkijoista päästäänkin kaupungin roskaamiseen, jota tekevät kyllä ihan kaikki kansalaiset. Todella moni tuntuu myös tupakoivan ja mihinkäs muualle ne tumpit päätyy kuin kadulle.. Roskiksia on aivan liian vähän ja harvassa. Harvapa sitä kovin kauaa kantelee roskia taskussaan jos roskista ei näy lähellä. Tämän kaupungin epäsiisteyden huomasin heti ensimmäisinä päivinä ja nyt kun mietin, niin kyllä muualla Euroopassa missä olen käynyt on ollut aika siistiä tähän verrattuna.

turvallisuusalan eroavaisuudet 
Viimeisenä oman alan asiat. Isoin ero on se, että täällä vartijat ja järkkärit eivät kanna voimankäyttövälineitä. Vk-välineitä myydään kyllä joissain kaupoissa, mutta ne ovat tietenkin laittomia. Mitä olen jutellut ihmisten kanssa, niin joillain vartijoilla saattaa kyllä olla laiton kaasu mukana, mutta että jos pitää puolustautua niin ei auta kuin tapella. Eihän sen näin pitäis missään nimessä olla..

Ainut voimankäyttöväline on koira ja niitä täällä kyllä käytetään paljon ja erityisesti stereotypioita vahvistavia rotuja eli rottweilereita ja saksanpaimenkoiria.  Suomessahan koirien käyttö yksityisellä puolella on harvinaista ja poliisin yleisesti käyttämä rotu on belgianpaimenkoira, koska sen fysiikka sopii paremmin nopeatempoiseen kenttätyöhön kuin esimerkiksi raskasrakenteisen rottweilerin. Saksa tuntuu kuitenkin olevan aika vanhanaikainen maa ja se pätee tässäkin asiassa. 

Kuva siis ekasta työvuorosta ja hurjasta rotikasta. Olihan se vaikuttava ilmestys kun tuosta nousi ja valpastui, mutta vaikuttavuuden lisäksi silmään pisti myös tuo ketju-&koukkupanta. Tavallisen kuristuspannan lisäksi toinen panta, jossa oli metallikoukkuja sisäpuolella.Täällä on ilmeisesti laillista pitää tuollaisia keskiaikaista hallintavälinettä koiralla.. hyi se, en tykkää.

Yksityisen turvallisuusalan edustajilla ei siis ole koiraa kummempia voimankäyttövälineitä, mutta eipä heille ole kyllä oikeuksiakaan. Mr.Wollf kertoi, että heidän laissaan on erityisesti osa, jossa painotetaan, että "yksityisen sektorin turvallisuushenkilöt eivät ole poliiseja eikä heillä ole oikeuksia, joten heidän tulee vain hoitaa asiat puhumalla". Jotenkin näin, jos siis oikein ymmärsin. Ei kuulosta omaan korvaan kyllä kovin houkuttelevalta  työskennellä ilman vk-välineitä ja ilman oikeuksia mihinkään, varsinkaan tässä tilanteessa missä maailma on nyt.

Suomessahan poliisilaitos voi asettaa järjestyslain alaisia järjestyksenvalvojia joukkoliikennevälineisiin, kauppakeskuksiin, liikenneasemalle (ja näiden välittömään läheisyyteen), jossa he pitävät yllä yleistä järjestystä ja turvallisuutta poliisien tavoin. Heidän on pitänyt käydä sekä vartijan että järjestyksenvalvojan koulutus ja siten heillä on molempien oikeudet. 

Täällä kuitenkin poliisi on paljon näkyvämmässä osassa asemilla ja esimerkiksi Essen Hbf:llä (päärautatieasema) on usein poliisiryhmiä, joissa on 4-6 poliisia. Olen nähnyt myös muutaman poliisin raskaammissa varusteissa, mutta en tiedä sitten mitä he tekivät, kun kaikki näytti sujuvan ihan normaalisti enkä havainnut missään mitään erityistä härdelliä.. 

Eräänä kertana kun lähdin Hbf:ltä takaisin kotiin, junasta tuli kaksi poliisia koirien kanssa. Koirilla oli kuonokopat ja poliiseilla oli täysi työ pitää koirat hallinnassa. Suomessa poliisikoirat pysyvät käsittääkseni kyllä paremmin ohjaajansa hallinnassa eikä niiden anneta rempoa sillä tavalla.Voihan tietty olla, että edellisellä asemalla oli tapahtunut jotain ja koirat olivat sen takia edelleen kiihtyneitä.. tiedä häntä sano kissa. 

Siinäpä tärkeimmät. Ootko kenties matkaillut Saksassa ja huomannut samoja asioita vai kirjoitanko mielestäsi ihan hevonhumppaa ja höpöhöpöjuttuja? Heitä kommentilla jos postauksesta jäi jotain mielen päälle pyörimään tai on kenties kysymyksiä aiheeseen liittyen. 

                                 Tschüss! :)