Neljäs päivä Saksassa / 5.11.2015

Hallo!

Lento tänne meni hyvin, istuin mukavan suomalaisnaisen vieressä ja puheltiin niitä näitä.
Hän antoi mulle jopa yhteystietonsakin, jotta voin soittaa tai laittaa hälle sähköpostia, jos haluan nähdä paikkoja hänen opastuksella!
Tapasin Andrean (yhteyshenkilö & englanninopettaja) lentokentällä ja uskon, että meillä synkkasi heti. Ainakin ollaan jo tähän mennessä puhuttu paljon ja kaikesta. Heti ensimmäisenä iltana mentiin Andrean kanssa oluelle :D Itsehän en oikein oluesta välitä, mutta kohteliaisuuttani sain juotua yhden..



Asun Kolpinghausissa, joka on siis asuntola ja siellä jokaisella on oma huone tai huone kaverin kanssa. Itse saan onneksi olla yksin! Meillä on hintaan sisältyvä aamupala ja iltaruoka (=päivällinen, mutta vihaan tuotan sanaa niin sanon iltaruoka tai ruoka).
aamupala ei ole läheskään niin monipuolinen mitä Suomessa aamupalat on, mutta kyllä sillä pärjää jos ei halua ostaa läheisestä kaupasta syötävää.
Täällä ruoka on tosin nii halpaa, että olen ilomielin ostanut omat ruokani kuin syönyt nutellalla päällystettyä vaaleeta leipää (ihan normaali aamupala täällä..) :p
Toki iltasin pyrin aina syömään asuntolan tarjoaman ruuan.

Samassa talossa asuu myös neljä suomalaista sähkö/metallialan opiskelijaa ja tutustuinkin heihin jo ekana iltana. Ollaan nähty joka päivä enemmän tai vähemmän, riippuen miten mun ja heidän aikataulu on kohdannut. He mm. näyttivät miten pääsee Limbecker Platziin (lähellä oleva valtava kauppakeskus).

Tiistaina mentiin Andrean kanssa ensimmäistä kertaa työpaikalle ja tapasin pomon ja pari työntekijää. Kaikki vaikuttivat mukavilta, vaikka pomo oli ainut joka puhui englantia jotenkuten ymmärrettävästi. Hän on nimeltään Mr. Wolff (täällä puhutellaan sukunimillä mikä meinaa olla hieman vaikeaa sisäistää). Mr. Wolff on kyllä hyvin ajan hermolla ja otti heti google translatorin käyttöön niin saimme asiat selviksi. Saksalaisessa vieraanvaraisuudessaan hän vei mut jopa takasin Kolpinghausille, vaikka työpaikan toimistolta Bochumista on matkaa tänne ainakin puoli tuntia, ruuhkista riippuen.

Eilen eli keskiviikkona olin jo heti ensimmäisessä "työvuorossani". Pomon poika Robin haki mut Kolpinghausilta ja menin hänen kanssaan Ruhrin teollisuusaluelle, missä hän siis työskentelee. Alkuun meinasi olla hieman hiljaista, kun Robin ei uskaltanut puhua englantia eikä oikein tiedetty mistä oltaisiin puhuttu. Työpaikalle saavuttua tapasin kaksi naista, jotka työskentelevät samassa yrityksessä. Toinen heistä, Jutta, toi mukanaan myös kaksi rottweileria, joista toinen otettiin kierrokselle mukaan kun lähdettiin tarkistamaan aluetta. Koira oli oikein ystävällinen 8v narttu, mutta varmasti osaa kyllä rauhoittaa tilanteen mikäli ongelmia syntyy. Heidän työnsä on siis tavallaan city patrolia, mutta ainut voimankäyttöväline on koira. Kierroksen jälkeen istuimme "kopilla" ja välillä kiertelimme aluetta myös autolla.
Yritin kertoa mahdollisimman paljon suomalaisesta turvallisuusalan koulutuksesta ja Robin kertoi heidän koulutuksestaan ja työstään. Meilläkin synkkasi hyvin kielimuurista huolimatta! Työvuoro kesti vain n. 4 tuntia klo 18-22, koska eivät kuulemma raaskineet pitää mua ekassa vuorossa pidempään. Eipä musta kauheesti ollut hyötyäkään, kun en puhu saksaa tai tiedä paljoakaan työtavoista.

Tänään torstaina mulla on vapaa ja lähdin Andrean kyydissä Münsteriin. Andrea on omilla asioillaan ja itse istun kahvilassa kirjoittamassa tätä postausta tabletilla. Samassa pöydässä istui hetken aikaa ilmeisesti mummo, vaari ja poika. Olivat kyllä aivan ihanan oloisia isovanhempia vaikka en ymmärtänyt montaakaan sanaa :)

Sovimme pomon kanssa whatsappissa (:D), että hän tulee huomenna aamupäivällä hakemaan mua ja mennään johonkin. En tiedä muuta kuin että otan kameran mukaan, jännää!

Mutta nyt saa riittää tältä erää, tschüss!

(En pystynyt lisäämään tabletilla kuvia, joten niitä luvassa sitten kun saan koneen lainaan jostain..)