Maratonpostaus nro 1 eli missä olen hiihdellyt viimeiset kaksi viikkoa

Ihan ensiksi täytyy pahoitella etten ole kirjoittanut hetkeen mitään. Olen ottanut täällä paljon kuvia, mutta koska ainoa nettiyhteys on ollut puhelimen kautta niin ei ole ollut mahdollisuutta kirjoittaa postauksia, johon voisin laittaa järkkärillä otettuja kuvia ja kuvattomia postauksia on aika tylsää lukea. Pahoittelen jo etukäteen mahdollisia kirjoitusvirheitä, iskenyt joku ihme mamusuomi päälle kun päivittäinen kieli on englanti..

VIIKKO 3
ma-pe 16.-20.11

Maanantaina olin koululla Andrean englannin tunnilla. Opiskelijat olivat turvakakkosia eli siis kakkosvuoden turvallisuusalan opiskelijoita. He puhuivat parempaa englantia kuin edelliset luokat jossa vierailin ja pääsin paremmin keskustelemaan heidän kanssaan. Opiskelijoita oli n. 25, joista ehkä 5 puhui englantia mun kanssa, mutta pääasia että edes joku puhui. Kiusallisinta on seistä luokan edessä höpöttämässä englantia ja esittää kysymyksiä, joita kukaan ei ymmärrä ja joihin kukaan ei vastaa. Muutamalla oli jopa niin hyvä englanti ja fiksuja kysymyksiä etten osannut antaa heille niin kattavaa vastausta englanniksi kuin olisin ehkä halunnut. Tämä luokka tiesi Suomen sijainnin Euroopassa ja muutamia asioita Suomen luonnosta ja kulttuurista. Edelliset luokat eivät tienneet sitäkään vähää.. Kerroin Suomesta noin niinkuin yleisesti, mutta suurimmaksi osaksi kerroin turvallisuusalan opiskelusta Suomessa ja he kertoivat omastaan.

Koulusta sen verran, kun tulin sinne ensimmäisen kerran niin luulin rakennusta ulkoapäin katsoessa kirkoksi tai vankilaksi. Iso tiilistä tehty rakennus, joissa osasta ikkunoissa oli kalterit. Sisällä oli yhtä karua kuin ulkona, käytävät kaikuivat tyhjyyttään eikä missään ollut esim. penkkejä tai sohvia tms.. Hyvin pelkistettyä etten sanoisi :D

Koulun jälkeen lähdin Andrean kanssa Mülheimiin Loesdaun kivijalkaputiikkiin. Tallille en ole päässyt koko aikana, mutta hevostarvikeliikkeissä käyminen helpotti tätä hevostenkaipuuta edes vähän. Kävimme kyseisessä paikassa kahdesti ja mukaan tarttui kyllä kaikkea kivaa :3

Tiistaina sain nukkua aamulla pidempään ja Mr. Wolff tuli hakemaan mua vasta klo 11. Jos muistan nyt oikein niin ajoimme paikkakunnalle nimeltä Haltern am See ja kävelimme hetken matkaa eräälle näköalatasanteelle, että näimme paikalle rakennettavan pakolaisten vastaanottoleirin kokonaan. Saksassahan on jo miljoona pakolaista ja lisää pukkaa ovista ja ikkunoista. Puhuimme paljon pakolaisista ja niiden vaikutuksista turvallisuusalaan ja elämiseen yleensäkin.

Näköalatasanteelle vievä Dragon Bridge.

Pakolaisten vastaanottoleiri.

Pakolaisten vastaanottoleiriltä jatkoimme Mr. Wolffin kotikaupunkiin (mulla on joku vaikeus muistaa näitä saksalaisia paikannimiä niin en nyt lähde arvailemaan, että mikä se paikan nimi oli..) ja kävimme kävelemässä eräässä puistossa, jossa oli myös 1700-luvulla rakennettu hieno linna. Kävelimme ulkoilureitin ja kuvasin sekä linnaa, että ympäröivää luontoa. Sää oli oikeinkin hyvä, n. +12 astetta ja kirkasta.

Puistokävelyn jälkeen vietin iltapäivän Mr.Wolffin perheen kanssa ja kävimme Lakeside Inn nimisessä ravintolassa Haltern am See:ssä. Sieltä he veivät mut takaisin Esseniin.

Keskiviikkona lähdimme Mr.Wolffin ja hänen vaimonsa kanssa Kölniin. Mr.Wolff halusi, että pääsen näkemään tämän seudun nähtävyyksiä. Päämääränä oli Kölnin katedraali. Vaikka en olekaan uskonnollinen ihminen niin katedraali oli kyllä henkeäsalpaavan hieno sisältä ja siellä oli hieno tunnelma turisteista huolimatta. Tietty seesteisyys ja ajattomuus iski heti vasten kasvoja kun astuin ovesta sisään.

Katedraalin aukiolla oli jos jonkinlaista "taiteilijaa", mutta tässä oli kyllä oikea taiteilija. Teki jonkinnäköistä kolmiulotteista katupiirrustusta. Heitin ukolle loput lompakossa majailleet kolikot, koska vaikutti oikeesti taitavalta taiteilijalta.

Tässä kuvassa Mr. Wolff on juuri istunut oman elämänsä SuperMarion saarelle. Kyseessä oli joku enemmän tai vähemmän järkensä menettänyt taiteilijanretku Skotlannista, joka matkustaa ympäri Eurooppaa tämän saarensa kanssa ja pyytää ihmisiä istumaan viereensä ja kirjoittamaan lapulle kertomaan mitä ottaisi saarelle mukaan.. Mr.Wolff yritti tiedustella, että miksi hän sitä tekee ja vastaus oli, että sen takia, koska hän haluaa saada lisää värejä ja iloisuutta maailmaan. Että sellainen tapaus oli hän.

Katedraalin aukiolta lähdettyämme kävimme Media Marktissa katsomassa Mr.Wolffille uutta tablettia. Itse kiinnitin huomiota lähinnä tähän vaatimattomaan joulukoristeluun.

Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä syömässä italialaisessa ravintolassa. Päätin olla täyttämättä tätä blogia ruokakuvilla, joten kollaasi kaikesta kitusiini kippaamasta ruuasta tullee näytille hamassa tulevaisuudessa.

Torstaina lähdin "töihin" Johnson Controlsin tehtaalle Bochumiin. Tehdas valmistaa penkkejä Fordeihin ja Opeleihin. Tehtaassa valmistetaan 85 autonpenkkiä tunnissa. Miners Securityltä on siellä yksi työntekijä vastaanottotilassa valvomossa tehtaaseen tulevia ja sieltä lähteviä henkilöitä. Tällä kertaa työvuorossa oli Patrick, joka oli töissä tuossa paikassa jo kuudetta vuotta.
Päivä oli suoraansanoen supertylsä. Kaks kertaa vietiin posti ja kerran tehtiin kierros tehtaan valmistustilassa niin näin, että mitä missäkin tapahtuu. Muuten vaan istuttiin ja juteltiin niitä näitä. Vaan sitähän se Patrickin ja muiden kyseisessä paikassa työskentelevien Minersilaisten työ on. Istumista ja kontrollointia.

Perjantaina kävin aamupäivästä itsenäisesti shoppailemassa Primarkissa. Olin siellä vajaan 2 tuntia ja kerkesin katsoa 2/4 kerroksesta.. Vielä on siis tarkoitus suunnistaa kyseiseen vaatetaivaaseen tuhlaamaan.
Iltapäivällä Thomas haki mut Kolpinghausilta ja lähdettiin kohti Bochumia ja jalkapallopeliä. Kuten todettu, täkäläiset on ihan pähkinöinä potkupalloon ja vaikka tälläkin kertaa kyseessä oli ihan tavallinen 2. divisioonan peli niin väkeä oli kuin ilmaisten ämpärien jakotilaisuudessa konsanaan.
Koska Thomaksen kielitaito ei ole parhaimmalla mahdollisella tasolla niin olin ymmärtänyt hänen puheistaan, että mut viedään töihin sinne. No, matkalla selvisi, että pääsen vaan pällistelemään kun muut työskentelevät.. Voi että miten pisti ihan suomeksi sanottuna vituttamaan! Luulin tulleeni työharjoitteluun, mutta tulinkin vain kättelemään Thomasin tuttuja ja seuraamaan jalkapalloa. Olisin voinut ehkä oppia turvallisuushenkilöiden työstä jotain jos joku olisi selittänyt, mutta nyt tyydyin vaan lähinnä itsenäisesti kyttäämään heidän touhujaan ja yritin tietysti pistää asioita mieleen jotain oppiakseni.

Sisäänpääsyssä oli turvatarkastukset kaikille.

Stadionin ulkopuolella oli poliiseja ja ratsupoliiseja ryhmissä. Niitä oli oikeasti varmaan enemmän kun Suomessa yhteensä! :D

Katsoimme jalkapallopeliä siihen asti, että Bochumin kotijoukkue sai ensimmäisen maalin. Heti sen jälkeen joku jalkapalloidiootteihin kuuluva ampui hätäraketin katsomosta kohti kenttää ja ilmassa leijui pitkän aikaa punaisen valon lisäksi savua.. Tosi fiksu temppu etten sanoisi. Turvallisuusihmiset yrittävät toki parhaansa mukaan tarkistaa taskut jne, mutta tarkistaminen paljastaa kuitenkin vain jäävuoren huipun kaikesta salakuljetettavasta tavarasta.. Käytän tässä yhteydessä sanaa turvallisuushenkilö, koska heillä ei ole erikseen järkkäri- ja vartijakorttia ja jommankumman nimikkeen käyttäminen vois olla harhaanjohtavaa.

Ihmettelen vilpittömästi jos joku jaksoi lukea tämän romaanin. En halunnut kuitenkaan pätkäistä liian pieniin osiin, kun tätäkin olen nyt kirjoittanut parisen tuntia. Lauantain ja sunnuntain meiningeistä kirjoitan seuraavassa postauksessa.