Toinen työvuoro, bisnestapaaminen

Perjantaina lähdin Mr.Wolffin mukaan bisnestapaamiseen. Sitä ennen hän halusi kuitenkin näyttää mulle vähän tämän seudun paikkoja ja ensimmäiseksi ajoimme Bottropiin aktiivikeskuksen päälle. Se on siis mäen päällä oleva paikka, jossa on mahdollista laskea alas pitkin sellasia ratoja, harrastaa sky divingia (mikä on suomennos tälle?) ja jossa on siis sisälle rakennettu laskettelukeskus ja ilmeisesti hiihtoputki. Mäen päältä näki hienosti Essenin ja Bottropin aluetta.

Kuvia paikasta laitan myöhemmin, koska en omista kameraan soveltuvaa kuviensiirtopiuhaa enkä tajunnut ottaa muistikortinlukijaa mukaan niin en saa siirrettyä kameran kuvia koneelle. Yritän kuitenkin saada vastaavanlaisen piuhan lainaan joltain tai ostaa sellasen jostain.


Koska täällä on autobaanoja (nopeusrajoittamattomia teitä) ja kaupungit ovat lähellä toisiaan, niin seuraavassa paikassa oltiin jo noin puolen tunnin ajon jälkeen. Menimme siis Gelsenkirscheniin, joka on jalkapallojoukkue Schalken kotipaikka. Mr. Wolff halusi näyttää joukkueen kotistadionin ja fanitavarakaupan. Schalke on siis alueen oma joukkue ja saksalaiset tuntuvat olevan kovin jalkapallouskollista sakkia. Itsehän en potkupallosta piittaa, mutta samankaltaista faniutta olen ollut havaitsevinani suomalaisessa jääkiekkokulttuurissa. Kuva puhukoot puolestaan; miten niin vähän lähtenyt lapasesta tuo fanituotekaupittelu?

Otin puhelimella vaan näköjään yhden kuvan lastenosastolta, mutta siellä oli fanivaatteita naisille ja miehille, joulukoristeita, kelloja, tietysti jalkapallokamppeita yms.. You name it.

Ennen viimeistä kohdetta Dorstenissa Mr.Wolff halusi viedä minut syömään kuulemma "tämän alueen parhaimpaan kiinalaiseen ravintolaan". Täytyy kyllä sanoa, että en ole ollut ikinä niin hienosti sisustetussa ja hyvää ruokaa tarjoavassa kiinalaisessa. Paikka oli siis buffet - mallinen eli sai syödä niin paljon kuin jaksoi. Olen aika tyytyväinen itseeni, koska en edes ahtanut itseäni mitenkään liian täyteen niin kuin turhan usein on tapana, vaan maistelin vähän kaikkea ja kylläisyysaste ravintolasta lähtiessä oli oikein sopiva. Mr. Wolff myöskin siis maksoi ruokailun kaikessa vieraanvaraisuudessaan.

Kuva ei nyt anna oikeutta ruualle tai paikalle, mutta nam❤

Ruokailun päätteeksi sai ottaa mukaansa tuollaisen onnenkeksin, jonka sisällä oli viesti syöjälle. En tiedä mihin tämä viesti viittaa, mutta odotellaan nyt sitten :D

Itse bisnestapaaminen oli Dorstenissa kylpylässä. Siellä aiotaan järjestää allasbileet muutaman viikon kuluttua ja Miners Security hoitaa turvajärjestelyt, järkkärit etc. Itse lähinnä vaan kuljin mukana, kun tapahtuman suunnittelijat katsoivat esimerkiksi hätäuloskäynnit ja paikat kaikille dj -laitteille. En luonnollisestikaan ymmärtänyt juuri mitään, koska keskustelu käytiin saksaksi, mutta  koulussa käytyjen asioiden ansioista ymmärsin kuitenkin suurinpiirtein, että mistä turvallisuuteen liittyvästä asiasta he parhaillaan keskustelevat.

Tapaamisen jälkeen lähdimme ajamaan suoraan takaisin Esseniin. Loppumatkasta madeltiin ruuhkassa, mihin on tällaisen maalla asuvan vaikea tottua.
Päästyäni Kolpinghausille ja omaan huoneeseeni suunnittelin ottavani lyhyet päikkärit, mutta kuinkas kävikään.. Heräsin kahden tunnin kuluttua. Suomipojat pyysivät mukaan juhlimaan, mutta ei kertakaikkiaan huvittanut lähteä mihinkään ja lauantaiaamun tunnelmista päätellen oli ehkä ihan hyvä etten lähtenyt... :D


Olen kyllä onnekas, kun olen päässyt näin mukavien ihmisten alaisuuteen. Yhteyshenkilö Andrea on todella mukava ja lojaali, Mr. Wolff ja muut yrityksen ihmiset samoin. Sunnuntaina tapasin lisäksi omanikäiseni tytön, Annikan, joka näytti tästä läheltä muutaman puiston jossa voi urheilla. Jos ymmärsin oikein niin hänellä on yo-kirjoitukset, mutta että hän yrittää järjestää aikaa johonkin väliin niin, että voisi lähteä näyttämään kaupunkia mulle.